Laulujen laineilla – sävelten siivin!

Alussa. . .

– kauan sitten – laulu tahtoi siivilleen kuin lintunen lentoon.  Se vaati oppimista, opettelua. Laulu, mezzosopraano. Piano, kitara.  Nuotit, musiikinteoria, pänttääminen.  Sitkeä istuminen pianon ääressä, kyllästyminenkin, pakollisiin kuvioihin. Perusoppimista, perusasiaa. Tietotaidon aakkosia. Osaavien ohjaajien, opettajien kanssa.

Sitten. . .

–   musiikki tempaisi mukaansa, maailmoihinsa, joissa se alkoi elää. Sisimmästä nousi sanoja, säveliä.

Linnut laulavat, ihminenkin?

  • Aktiivisia esiintymisiä erilaisille yleisöille, julkisesti ja yksityisesti,  1972 alkaen ja edelleen.
  • Konsertointia oman lauluohjelmiston puitteissa tai toiveiden mukaan. Häät, hautajaiset, perhejuhlat, tapahtumat.
  • Yhteislauluhetkien juontamista ja säestämistä yli 30 vuotta. ( Muun muassa ”ikäihmisten ikivihreät” toivelaulutuokiot,   hoitotyön arjen virkistyksenä.)
  • Vapaan säestyksen vahva osaaminen.

Jatkossa. . .

–  elämä johdatti etsimään vastauksia, syventymistä musiikin maailman kysymyksiin. Musiikkiterapian opinnot 1987-1990 Sibelius-Akatemian koulutusohjelmassa.

Elämän iltaan kääntyessä…

Vuodet vierivät. Kokemukset kasvattavat. Tekeminen tuottaa taitoja. Surut ja surutyö valmentavat olemaan mukana matkassa, surusaatoissakin.

Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet.” (tuntematon)

löytyvät sopivat sävelet

tunteiden tulkeiksi

surusaaton sanoiksi

musiikki mukana matkalla

viimeisellä viittatiellä