Laulu ”Yksin istun” oli suosituimpia kappaleita 1974 julkaistulla TAIVASLAULU– äänitteellä. Laulu oli 1972 alkaneessa Maijaliisan laulutuotannossa 2. sävellys. Laulun ”juuret” juontavat kauas lapsuuden ja nuoruuden tapahtumiin, jotka sitten nousivat sanoiksi ja säveliksi. (Laulujen syntyhistoriaa kirjassa Musiikintekijän muistelmia..Musiikintekijän 50 vuotta )
Vuosien ja vuosikymmenien aikana ihmiset ovat maininneet juuri tästä laulusta, kuinka se on tullut lähelle, sydämen sopukoita koskettaen.
Ehkäpä laulu kuvastaa sitä perusfaktaa, joka on ajoittain usean ihmisen kokemus, tuntemus? Ihminen löytää itsensä ihan yksin. Jopa suurten ihmismassojenkin keskellä? Yksinäisyys, orpouden tunne, erillisyyden ja vierauden fiilis on yksi yleisimpiä kokemuksia.
Mutta jos ja kun – ihminen saa löytää ikiaikaisen, ajattoman hyvyyden ja rakkauden todellisuutta, hän saa kokea ja nähdä olevansa Ikuisten Käsivarsien suojissa ja johdatuksessa! Luoja kutsuu ja etsii luotujaan. Hän antaa syvällisen vastauksen ihmisen kaikkeen olemiseen!
Nyt on monien pyyntöjen perästä ilo tuoda kuunneltavaksi sitä Yksin Istun laulun versiota, joka julkistettiin 1974 TAIVASLAULU-äänitteellä.
Alkuperäinen C-kasetti on saanut kuin ”nuorennushoitoa”. Kohinat ja rahinat on siivottu. Näin vanhakin voi uudelleen palvella kuulijoita. Digitoinnin ja editoinnin on tehnyt Äänitys- ja monistuspalvelu Jouni Kontulainen.
YKSIN iSTUN
Sanat ja sävel © Maijaliisa Hiekkanen (Lönnqvist) 1972. Alkuperäinen julkaisu TAIVASLAULU LP, C-kasetti (1974).
Tämän videon julkaisuoikeudet Maijaliisa Hiekkanen ja Elämän Laulu T:mi 2023. All rights reserved.
YKSIN ISTUN HUONEESSANI
Laulun sanat
Yksin istun huoneessani, varjot piirtyy lattiaani, tyhjyyteen mun silmäin tähyilee. Menneisyyteen katson, monta vuotta kulkenut oon suotta. Tarkoitusta löytänyt vain en. On kaikki turhaa, turhaa, eikö kuule kenkään, kaikki rientää, kuka pysähtyisi vaan? On kaikki turhaa turhaa, eikö kuule kenkään, kaikki rientää, kuka pysähtyisi vaan?
Hiljaisuus on ympärilläin, silloin kuulen sisimmästäin äänen aivan uuden, lempeän. Joku minun vierelläni, aivan siinä lähelläni. Kuka oot? Mä kysyn sulta vain. Sä ootko Jeesus, Jeesus, jonka kuolleeks luulin? Oi nyt tiedän, että elät sittenkin! Sä ootko Jeesus, Jeesus, jonka kuolleeks luulin? Oi nyt tiedän, että elät sittenkin!
Pöydälleni kyyneleitä putoilevan nään, en niitä pois nyt pyyhi, enkä tahdokaan. Kerron kaikki Jeesukselle: tyhjyyden ja huolten painon. Pyydän, jos vain tahdot, auta mua! Silloin mä kuulen äänen: `Oi mä sua rakastan! Mun tartu kätehen, mä sua talutan. Sä et oo yksin maailmassa, olen kanssasi. Kun mua seuraat, perit kerran taivaani.`
Jeesus kuivaa kyyneleeni, rauhan tuo mun sydämeeni, löydän kadotetun elämän. Menneisyys kuin yö- on poissa, silmistänsä rakkaus loistaa, voiman uuden ihmeellisen saan. Silloin mä laulan – halleluja kiitos kun – sä Jeesus kuulit kurjan rukouksen mun! Nyt en oo yksin, kanssain täällä Jeesus vaeltaa, ja matkan päässä kerran taivahan on maa!
Sanat & sävel © Maijaliisa Hiekkanen (1972)
Tämän sivun julkaisuoikeudet Maijaliisa Hiekkanen & Elämän Laulu
